Kirkoissa soi!
(Kolumni julkaistu 23.9.2010 Forssan Lehden ”Kirkon ikkunasta” -sarjassa.)
Pertti herää päiväuniltaan siihen, että varpaassa nykii. ”No mikäs nyt?” sanoo Pertti ja vääntäytyy pystyyn. Kohta heiluu jo koko jalka ja vielä hieman uninen Pertti huomaa liikkuvansa hyppyaskelin kohti ovea. Ulkona rytmi vain voimistuu.
Äkkiä Pertti pysähtyy: ”Täh? Tämähän kuuluu kirkosta! Mutta eihän sinne kukaan täysjärkinen voi mennä!” Rytminviemänä Pertti kuitenkin kurkistaa ikkunasta sisään: ”Ohhoh! Tyyppi istuu djemberummun päällä ja sillä on helistimet sandaaleissakin. Pianisti, saksofonisti ja laulaja vetävät villisti!”
Pertti tuumii, että pitäisiköhän päivittää omat mielikuvat kirkkomusiikista. Hän ohjelmoi navigaattorin etsimään kirkkoja ja teleporttaa itsensä niistä ensimmäiseen. Pertti pätkähtää pienen puukirkon luokse ja ihmettelee: ”Haitari kirkossa! Ja harmooni, vieläkö niitä on olemassa? Hmm, ei hullumpaa tämä kamumeininki! Valssiakos tämä oli? Yy-kaa-koo ja kaa-kaa-koo!”
Hetken tanssittuaan Pertti navigoi ison katedraalin kulmille. Ikkunasta ei näy mitään, mutta ääni kuuluu. Valtameren hyökyaallot jytisyttävät kirkkoa ja välillä kuuluu suloista seireenilaulua. Ohikulkija pysähtyy ja kertoo Pertille, että urkuri se siellä harjoittelee. Näissä uruissa on yhteensä 3633 pilliä joista pienimmän pituus on 1 cm ja suurimman 9 m. ”Aikamoinen vehje!” innostuu Pertti ja jatkaa matkaansa.
”Enkelit ja me muut – musiikkinäytelmä” lukee julisteessa. Pikkupräntti alalaidassa kertoo, että nuoret ovat tehneet näytelmän itse yhdessä seurakunnan ammattilaisten kanssa. Musiikista vastaa oma bändi ja kuoro. ”Värivalot ja savukone! Oujee!” Pertti vallan vaikuttuu: ”Reipasta dialogia. Ovat tehneet ison työn!”
”Mitähän täällä tapahtuu?” Pertti pyörittelee päätään. Kirkon pihalla on bussi ja käynnissä roudaus. ”Meidän barokkiorkesterilla on kohta keikka.” huikkaa tyttö sellokotelo selässään. ”Bachin viulukonserttoja ja solistina maailman huippu!” ”Bach?” miettii Pertti ”nimi tuntuu tutulta. Sehän on ollut pitkään listoilla?” ”Joo, yli 300 vuotta!” sanoo tyttö hymyillen. Jo heti alkutahdeista selviää, että barokki svengaa. ”Jopa on kepitystä tuo viulunsoitto. Pitää kuunnella lisää Spotifystä.”
Pertin matka päättyy kirkon klubille jossa tulkitaan väkevästi runoja ja musiikkia. ”Huuliharppu ja bandoneon. Kauheaa!” kuuluu kitisevä ääni nurkasta. ”Ei ole Raamatusta tämä tällainen. Nykyään kirkossa soitetaan ihan mitä tahansa. Toista se oli ennen!” Pertti havahtuu ja tuumii itsekseen: ”Eihän se nyt niin kauheaa ollut. Taitaa kirkosta löytyä nykyään musiikkia jokaiseen makuun ja sehän on vain hyvä!” Klubin pöydällä on avoin Raamattu ja Pertin silmiin osuu Psalmi 150. ”On sitä osattu Raamatun aikoinakin. Jos se on tätä, tulen toistekin kirkkoon!”
Sanna Mansikkaniemi