SEIREENILAULUA JA LEIJONAN ÄRJYNTÄÄ

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen maihinnousu Normandiassa

Taivaalliset sulosoinnut, viettelevästi väreilevä seireenilaulu, leijonien ärjyntä ja valtameren hyökyaallot täyttävät Normandian pääkaupungin, Rouenin goottilaisen katedraalin. Valtavankokoisen Saint-Ouenin luostarikirkon urkuparvelta pulppuaa fantastinen äänivyöry kun suomalainen, laajaa kansainvälistä suosiota nauttiva urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi on vihdoin päässyt toteuttamaan suuren haaveensa. ”Soittaminen näillä uruilla tuntuu siltä, kuin olisin päässyt kotiin” Kiviniemi kertoo. ”Energia alkaa virrata heti ensi kosketuksesta lähtien, aivan kuin laittaisi virran päälle.”

Rouenin vuonna 1890 valmistuneet Cavaillé-Coll-urut kuuluvat urkumaailman Stradivarius-sarjaan. Tätä soitinta ei ole rakentamisensa jälkeen muutettu ja se on ainoa autenttisessa asussaan säilynyt yksilö lajissaan. Alkuperäissointi on vieläkin kuultavissa ja täällä suurten urkusäveltäjien kuten César Franckin, Charles-Marie Widorin ja Marcel Duprén teokset soivat niin kuin säveltäjien korvat ovat ne aikanaan kuulleet.

Cavaillé-Collin rakentamilla uruilla Kiviniemi on toki soittanut aiemminkin mm. Pariisin Notre Damessa ja Saint-Clotildessa sekä Orléansissa. Levynteko Rouenissa merkitsee kuitenkin Kiviniemelle pääsyä taiteellisen nuoruuden lähteille. ”Marcel Dupré ja Cavaille-Coll-urut ovat syynä siihen, miksi minusta tuli urkuri. Saint-Ouenin katedraali on puolestaan muokannut Duprésta sen mikä hän on. Tunne on selittämättömän voimakas ja tämän vuoksi pääsy juuri näiden urkujen ääreen merkitsee minulle valtavasti.”

SIELUKAS SOITIN

Mikä sitten nostaa Rouenin Cavaillé-Coll-urut Stradivarius-viulujen tasolle? Veret seisauttavaa volyymiä lähtee monistakin maailmalta löytyvistä uruista. Tämän soittimen salaisuus paljastuukin silloin, kun soitetaan hiljaa. Joka ikisessä urkupillissä on syvän kaunis sointi jo yksistään. Leonardo da Vincin Marian ilmestystä kuvaavasta maalauksesta innoituksensa saaneet, Marcel Duprén säveltämät meditaatiot Kiviniemen soittamana kuulostavat siltä, kuin itse Maria olisi saapunut paikalle. ”Annonciations” op. 56 saa toimittajan, joka keikkuu videokameran kanssa kapealla salakäytävällä korkealla katedraalin holveissa, kokemaan jotain ylimaallista.

”Soittaja voi muotoilla musiikkia suurina valtavina visioina.” maalailee Kiviniemi. ”Täällä Saint-Ouenissa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla aikansa teknisiä innovaatioita hyödyntävät urut ja 1200-luvulta peräisin olevan katedraalin uskomaton akustiikka. Tällä soittimella on sielu”

Kuulija vaikuttuu soinnin vivahteikkuudesta: hetkessä hänet viedään sydäntä riipaisevan kauniista tunnelmista keskelle myrskyn silmäkettä. 137 metriä pitkän ja 33 metriä korkean katedraalin akustiikka on aivan omaa luokkaansa. Tällaista sointimaailmaa ei koti-Suomessa kuule, vaikka meiltä toki hienoja urkuja ja kirkkoja löytyykin.

URKURAKENTAJAN TUHKIMOTARINA

Aristide Cavaillé-Coll syntyi Montpellierissä vuonna 1811 urkujenrakentajasukuun. Tuhkimotarinaksi tämän nuoren miehen elämä muuttui siinä vaiheessa, kun säveltäjä Gioacchino Rossini, ihastuneena Cavaillé-Coll-urkutehtaan kehittämään harmonisoittimeen sekä Aristiden älykkyyteen ja luovuuteen, ehdotti liikkeen avaamista Pariisiin. Nopeasti Aristiden soittimet alkoivat saada mainetta ja Cavaillé-Collista tuli käsite siinä, missä Steinwaysta pianojen ja Versacesta muodin alalla.

Teollisen vallankumouksen ja höyrykoneiden aikaan elänyt Aristide Cavaillé-Coll teki oman vallankumouksensa. Ennen häntä soittaja ei soiton aikana pystynyt vaikuttamaan urkujen sointiväriin. Aristiden keksintöjen avulla soittaja muuttui kapellimestariksi jolla on hallussaan orkesterin kaltainen instrumentti jonka sointivärejä pystyy muotoilemaan lähes rajattomasti soittamisen aikana.

Cavaillé-Coll ei tehnyt urkuja pelkästään kirkkoihin. Yksi erikoisimpia tilauksia tuli Pariisin oopperaan. Oopperanjohtaja tiesi, että tilattu urku ei ehdi valmistua Gounod’n Faustin ensi-iltaan, ja kysyi, mitä voitaisiin tehdä. Cavaillé-Coll ehdotti, että hän lahjoittaisi pienen, jo tehtaalla valmiina olevan soittimen ilmaiseksi oopperalle. Johtaja mietti pitkään miten korvaisi lahjoituksen. Lopulta hän keksi oivan ratkaisun: Cavaillé-Collilla olisi loppuelämänsä ajan vapaaliput Pariisin oopperaan samaan aitioon Meyerbeerin ja Berliozin kanssa!

VIUHUVAT JALAT

Cavaillé-Coll-urkujen sointivärien muotoilu tapahtuu käytännössä siten, että toinen jalka soittaa jalkiokoskettimia ja toinen säätelee sointivärejä vipujen avulla. Molemmat jalat viuhuvat salamannopeasti paikasta toiseen. Rekisteröinnin tapahtuessa pääosin jaloilla kädet ovat vapaina soittamiseen. Cavaillé-Coll-urkujen tavaramerkki, soittimen kosketusta keventävä Barker-kone mahdollistaa myös nopeiden juoksutusten soittamisen täysillä uruilla.

Tällaisen soittimen hallinta edellyttää huippuluokan valmiuksia ja uskomatonta koordinaatiokykyä. Kiviniemi Saint-Ouenin urkujen soittopöydän ääressä onkin varsin vaikuttava näky jonka etuoikeutettuna pääsin näkemään paikan päällä. Urkukonserteissa valitettavan harvoin yleisö pääsee seuraamaan urkurin huippu-urheiluun verrattavaa suoritusta.

PIKKU-MARCEL KARKUTEILLÄ

Urkujenrakennuksen uudet innovaatiot toivat myös säveltäjille aivan uudenlaisia musiikillisia mahdollisuuksia. Kiviniemi haluaa nostaa esiin sen, miten läheisissä yhteyksissä ranskalaisen urkutaiteen merkkihenkilöt ovat olleet. ”César Franck oli isähahmo muille ranskalaisille urkureille. Franck ja Cavaillé-Coll-urut muodostavat ranskalaisen urkutaiteen juuret ja rungon. Tämän päivän suuruudet kuten Naji Hakim, Olivier Latry ja Thierry Escaich ovat saman puun oksia ja lehviä.”

Rouenissa äänitetyllä levyllä Kiviniemi soittaa ohjelmistoa jolla on historialliset kytkökset juuri Saint-Ouenin katedraaliin. ”4-vuotias Marcel Dupré oli viety konsertin ajaksi lapsenvahtinsa Fifin kanssa läheiseen puistoon eikä häntä päästetty sisälle kirkkoon. Pikku-Marcel kuitenkin karkasi, juoksi suoraan parvelle ja sanoi urkurille, että ’Soitatte tosi hyvin, Monsieur, mutta kyllä minun isänikin osaa soittaa hyvin!’. Silloinen konsertoija sattui olemaan Charles-Marie Widor, yksi ranskalaisen urkutaiteen suurimmista nimistä ja Marcelin isä, Albert Dupré oli loistava urkuri hänkin.” kertoo Kiviniemi huvittuneena.

Widorin Symphonie gothique, op. 70, sai kantaesityksensä juuri tässä urkujen vihkiäiskonsertissa 17.4.1890. Widorin ja Marcel Duprén tiet kohtasivat monesti tämän jälkeenkin: Marcelista tuli Widorin seuraaja Pariisin Saint-Sulpicen katedraaliin.

Myöhempinä vuosinaan Marcel palasi mielikuvissaan lapsuutensa kirkkoon ja sen kauniiden lasimaalausten innoittamana hän sävelsi viimeisen teoksensa ”Vitrail” (op. 65, 1969). Teos kuvaa kirkon pohjoispuolen ruusuikkunan läpi kulkevaa valoa ja sen kaleidoskooppista leikkiä. Amatöörimaalarina ja ahkerana Louvren-kävijänä tunnettu Dupré inspiroitui usein saattamaan kuvallisia visioita musiikin muotoon.

YÖTYÖTÄ LEPAKOIDEN SEURASSA

Rouenin historiallisessa keskustassa sijaitseva Saint-Ouenin katedraali on nykyisin lähinnä museona. Kaupungista löytyy monia muitakin hienoja kirkkoja joihin kirkollinen toiminta keskittyy. Saint-Ouenin katedraali tunnetaan urkureiden mekkana ja tiukka komitea päättää, kenet sinne päästetään soittamaan ja levyttämään. 119-vuotias urkuharvinaisuus vaatii hellää huolenpitoa. Virittäjän on oltava koko ajan paikalla valmiina säätämään herkkää koneistoa jotta jumalainen sointi pääsee ulos.

Kiviniemen haaveen toteutuminen vaati usean vuoden valmistelutyön. Prosessi oli kuitenkin vaivan arvoinen. ”Tämä on elämäni tärkein levytys. Vaikka olenkin Suomessa syntynyt, sielussani soi ranskalainen musiikki.” hän tunnustaa.

Kommervenkkejä riitti vielä silloinkin, kun Kiviniemi oli jo päässyt katedraaliin sisälle. Päivisin kirkko on avoinna turisteille ja liikenteen melu häiritsee. Viereinen irkkubaari ilahdutti kaupunkia järjestämällä meluisan bänditapahtuman pihallaan kahtena iltana juuri levytyksen aikaan. Näistä syistä johtuen varsinaisiin äänitystöihin päästiin vasta yömyöhällä lepakkojen liidellessä ympäri katedraalia.

Intensiivisen äänityshetken voi katkaista myös ambulanssin ääni tai bussin sihahdus kadulta. Useita improvisaatioita syntyikin hetken innoituksesta, soittimen ja tilanteen antamista impulsseista. Improvisaatio nimeltä ”Alarme” syntyi ohiajaneen hälytysajoneuvon sireenin inspiroimana ja se on päätynyt levylle jo aiemmin keväällä.

Rouenissa on osattu metelöidä ennenkin: Ranskan kansallissankari, Orleansin neitsyt Jeanne d’Arc poltettiin täällä elävältä 1431 jouduttuaan sitä ennen Saint-Ouenin kirkon vankilaan. Kaupunki on myös kestänyt maailmansotien melskeet ja Normandian maihinnousun. Kiviniemen soittaessa historia havisee katedraalin ympärillä monella tasolla.

URKUAARTEITA MAAILMALTA

Rouenissa tehty levytys on osa Kiviniemen Organ Era -levysarjaa joka esittelee urkuaarteita eri puolilta maailmaa. Erikoisimpia urkuja sarjassa tähän mennessä ovat olleet mm. historialliset bambu-urut Manilassa, Filippiineillä, maailman suurimmat Wurlizer-teatteriurut Illinoisissa, USA:ssa sekä Melbournen kaupungintalon suuret urut Australiassa.

Sarjaan on valmisteilla myös levytys maailman vanhimmilla soittokuntoisilla uruilla. Basilique du Chateau de Valére à Sion -kirkon urut Sveitsissä edustavat gotiikkaa ja ovat peräisin 1300-luvun lopulta.

Mika Koivusalo on ollut jo useiden vuosien ajan Kiviniemen luottoäänittäjä ja useimmat Kiviniemen levyt ovat hänen äänittämiään. Heidän viimeisimmät yhteiset levytyksensä ovat olleet monikanavaisia Super Audio-CD:itä. ”Urkuäänitteet hyötyvät erityisen paljon monikanavaäänestä, sillä suuri tilantuntu, äänikuvan syvyys ja riittävä selkeys on vaikea yhdistelmä normaalille stereoäänelle, mutta helppo juttu monikanavaisessa äänimaailmassa” Koivusalo kertoo.

Levy on kuin CD-levy, mutta siinä on tavallaan kaksi levyä päällekkäin. CD-kerros soi tavallisena CD-levynä CD-soittimessa. Toinen kerros sisältää monikanavaisen Super Audio -äänen, jota toistetaan SACD-soittimella.”Olemme Kiviniemen kanssa samoilla linjoilla urkuäänityksen sointimaailmasta. Sen pitää olla leveä ja syvä, akustiikan tuntu täytyy säilyä, mutta silti erotteluakin saa olla. Kuulovaikutelma on lähellä sitä, minkä kuulija kuulee kirkossakin.”

Kiviniemen ja Koivusalon yhteistyö on saanut kiitosta myös kansainvälisillä areenoilla. Super Audio -levyihin erikoistunut huippukriitikko John Miller pitää Kiviniemen ja Koivusalon Franck-levyä alansa huippuna. Levy äänitettiin Porissa ja julkaistiin keväällä 2009.
JÄLJELLÄ OLEVAT HAAVEET

Urkutaiteilija Kiviniemi on ehtinyt pitkän uransa aikana kiertää maailmaa jo moneen kertaan. Säveltaiteen valtionpalkinto hänelle myönnettiin maaliskuussa 2009. Tulevia haasteita riittää ja konserttikutsuja satelee Euroopan metropoleihin. Vuonna 2010 on vuorossa kaksi kiertuetta USA:han.

Rouenissa tehty levytys oli Kiviniemen pitkäaikaisen unelman täyttymys. Mutta mitä unelmia tällä suurella sydämellä töitä tekevällä urkutaiteilijalla on vielä jäljellä? ”Haaveeni ovat jo pitkälle toteutuneet ja olen siitä kiitollinen. Vielä on toki paljon musiikkia jota haluan soittaa. Royal Albert Hallin urut Lontoossa ovat vielä kokematta ja sinne olisi mukava päästä.”

 

Sanna Mansikkaniemi, 2009